Runoillani on tapana olla kaikkea muuta kuin sitä, mitä niiden tarvis. Siis runoja. Niitä tekeleet eivät ole, turha kutsua runoiksi. Ne on runojen irvikuvia, kamalia edes rinnastaa runoihin. Okei, en mä pilkkaa niitä - ne ei vaan täytä mun silmissä runon tunnistuskriteerejä: riimit, kuulostaa kivoilta lausuttaessa ääneenkin, yksinkertaisia ja helposti tajuttavia. Mun runoni on kaikkee muuta: ei mitään riimiä lukuunottamassa ääriharvinaisia tapauksia, kuulostaa kamalalta sanasotkulta ääneen luettaessa, monimutkaisia (osa simppeleitä, tylsiä), juju ei aina ole helposti tajuttavia. Siispä ne on irvirunoja, mut silti aika kivoja. Vaatiihan ne melkoisesti fiksausta, kenties vois pyytää ammattirunoilijan kertoo mikä muu niissä on pielessä kuin kaikki? :D 

Novellit on kenties toiseksi hallittavin kirjoitustapa, pitkät yli 30 sivun tarinat on enemmän mun ominta alaani. Niitä en kenties vielä jaksa laittaa tänne, paitsi osa kerrallaan. Ehkä joku jaksais ne sitten lukea, 10 vuoden sisään? :D Usein tämäkin laji tuppaa venymään, kerrankin yksi mielestäni kiva ideasisältöinen (josta piti tulla novelli), paisui yli 30 sivuiseksi järkäleeksi! Nyt siinä on reilu 40 sivua ja fan fiction-tarina jatkuu yhä. Siitä piti tulla one-shot, siitä tuli yli 10 lukua sisältävä järkäle, joka vetelee viimeisiään. Ehkä saan sen lopetettuu jossakin 50 sivun kohdalla? :D 

Laulut on aivan uusi hurahdus! En siis itse kirjoita lauluja, mutta rakastan hyvälyriiikkaisia lauluja. Nyt jo voin paljastaa, että on olemassa pari-kolme laulunkirjoittajaa, joiden lyriikoita vaan en voi olla rakastamatta. Ykkösenä on Jonne Aaron, toisena on Toni Wirtanen ja kolmantena Ville Liimatainen (jep, just se Ville). Yksi hyvä on myös Tommi Kalenius. Naisilta tykkään varmaan eniten naisesta nimeltä Erin. Toisena on ehkä Chisu. Kaikka yhdistää se, että ne kirjoittaa laulut itse. Sen takia tykkään. En väitä, että kukaan muu ei olis hyvä, vaan että nuo ovat parhaita. Jonne ja Toni myös kirjoittaa lauluja muille, siistii! Jonnen paras suomenkielinen laulunkirjoitus on mun mielestä Elän itselleni, Tonilta se on Vapaa. Ei siitä sen enempää. 

KIRJOITUSTULEVAISUUS? 

Ei sitä koskaan tiedä, kirjoitanko jatkossa runoja vai mitä tapahtuu. Unelmani olisi kirjoittaa kirja sekä joitain lauluja, jotka joku sitten osaisi esittää oikein. Eikä mitään kivaa hempeetä vedetä överiksi jollain dance-paskalla. Se on paskaa mulle, sori vaan dancen rakastajat. Ehkä pitäis ensin opetella kirjoittamaan runoa? Kenties joo, mut neitiherra-sukupuoleton inspiraationi katosi hetkellisesti. Ehkä hän vielä jonain päivänä luokseni saapuu? Sitä sydämestäni mä kovasti toivoisin ;) 

Okei okei, pistän tänne yhden ensimmäisen (tekstieni kamalimmasta päästä olevan) irvirunon... Sittepä näätte, että ammattirunoilijallakin on tekemistä, jos minusta meinaa koulii runoilijaa tai laulunkirjoittajaa! Tässä se tulee: 

Enkelin siivet

Yö on tumma, 
Musta kuin synti
Sydän petollinen
Rinnassa rikollisen

Siipeni murtuneet
Sydämen, petollisen takia
Höyhenet leijailevat taivahalla
Vaan eivät koskaan enää
Kiinni selässäni, minun enkelin

Kyynel putoaa lumiselle poskelleni, 
Valkealle poskelle enkelin
Pisara äsken poskella lumisena, 
Nyt maassa hajonneena 
Syntisen mustana, elottomana

Enkeli vajoaa maahan, polvilleen
Paholainen nauraa edessäni
Suljen silmäni...
...odotan kuolemaani
Pisto osuu sydämeeni, 
Minun sydämeeni, enkelin

Se olen minä, enkeli
Pieni olento, joka murtui
Edessä Paholaisen...
...tuon julmimman olennon
Pyyntöni leijuu ilmassa, 
Tuulen viemänä