Pienen pieni kärpässieni

Polun vieressä nökötti

Äitisieni ihmetteli ja kysyi

miksi hän mökötti

 

Pienen pieni kärpässieni

henkeä veti ja äidilleen vastasi: 

Kun kukaan ei minua koriin poimi! 

Olenko niin pahan makuinen? 

 

Äitisieni naurahti ja lohdutti: 

ole pieni sieni huoleti, 

joskus olet isompi sieni, 

etkä ole enää pieni sieni

 

Silloin olet iso ja vahva, 

etkä ihmisen suuhun enää halua! 

 

Pienen pieni kärpässieni

Polun vieressä nökötti, taivaalle katsoi

Halusi kasvaa isoksi, näyttää että vahvaksi tuli 

 

Äiti sanoi, että piti odottaa pieni tovi

Kohta ei tarvi olla enää pieni sieni

Ei maistu hyvältä, eikä kukaan

halua koriinsa kerätä

 

Pienen pieni kärpässieni

Polun vieressä eilen nökötti

Oli pieni hymy huulillaan

Odotti päivää, että on iso ja vahva

Tuli metsämies ja sen polulle tallasi

 

~ Elizabeth

Mä katselen sun kauniita silmiäsi, olet mulle koko elämäni
Tiedäthän sä sen? Sua rakastan mä näin vanhanakin
Silmissäs näen sen nuoren pojan, johon mä kovasti rakastuin
Ei vuosikymmenet ole vieneet sitä sulta kauas pois
 
Muistathan sä, rakas sen päivän kesäisen? 
 
Kun me tavattiin, olit mua vanhempi niin
Mä keräsin äidille kukkia, yhden laitoit mun hiuksiin
Nähtiin seuraavaksi juhlissa, siellä me tanssittiin valssia kaunista
Suhun mä lopulta rakastuin, kun sä veit mut kuutamoon
 
Vuosikymmen hetkestä siitä, tanssimme valssia alla tähtien
Hääkuvan näytin rakkaalle pojalle, joka luotamme riistettiin joella
 
Tiedäthän sä, kulta kaiken sen kuinka sua kovasti ihailen? 
 
Ollaan paljon murhetta, iloa koettu, mutta rakkautemme ollaan jaettu
Vuodet toivat kasvoillemme uurteita, mieliltämme olemme yhä nuoria
Vaikka kasvomme ovat uurtuneet, mielemme lapsen tasolla pysyneet
Muista minua hetkittäin, niin minä annan hellän sylini
 
Muistathan, tiedäthän? 

Mä sua rakastan yhä ja kunnioitan, 
kunnes kohtalo meidät hakee hautaan yhteiseen 

 

~ Elizabeth

 

Sä seisot taas peilin edessä, mut hei auto on jo käynnissä 

Saat enää minuutin aikaa, muuten jäät siihen seisomaan

Pääset tuijottaa sun peilikuvaas, onko siinä uus olematon roska

Mä meen autoon odottaa, jos et kohta tuu, lähden sillä yksin

 

Aina se menee niin, että täs maailmas on ainoastaan vaan

Sinä sinä sinä, et koskaan muista että olemassa on myös minä

Ei se mee enää näin, mä saan aina hävetä sua, kun oot sinä

Jos sä jatkat näin, jäät seisoo peilin eteen tyhjin käsin

 

Sä et tullu autoon, mä pihasta kurvasin mun autolla

Lähdin ilman sua, mut sullahan on peilin eessä sut

Ethän sä koskaan muuta tarvikaan, peilin vaan kätees

Muut ei koskaan oo mitään, sä oot muka maailman paras

 

Ystävät multa taas kysyy miten mä jaksan sun kanssas elää

Enää en tiedä vastausta siihen itsekään, silmät mä suljen

Oon kyllästynyt sun käytökseen, muuta tai ovesta ulos mee

Sä et koskaan kuuntele mua, mä alan kohta vihata sua

 

Jos sä jatkat vielä näin, jäät seisoo peilin eteen tyhin käsin

Tyhjin käsin, tyhjin jäsin... peilin edessä sä tuut aina olemaan

Sä et koskaan muutu, tuut aina olee tuollainen kuin nyt jo oot

Peili sun kaveris on, peilikuvasi on aina korvaamaton

Aina korvaamaton... aina korvaamaton...