Joskus oon miettiny, mitä varten me ollaan täällä?
Yksi unelmoi suurperheestä, lapsista ainaisista ihanista
Toinen haluaa lentäjäksi, mut entä jos pää ei kestä? 
Kolmas on roskakuskina hommissa, muuten kadut ei olis puhtaita

Johtajaksi halukkaita on, miten käy raskaan vastuun? 
Pää pilvissä taiteilijoita asustelee, kämpässään tauluja maalailee
Roolimalleja me kaikki tarvitaan, mistä löydetään joku ensihätään? 
Oppaina paljon naisia, saavat töniä poispäin liian innokkaita kosijoita

Mitä me täällä ollaan, katuja siviileissä tallaillaan?
Rooleissa me elämää vedetään, joskus niihin väsähdetään
Mut pakko vaan puskee läpi harmaan talouden
Niin ne tehtiin kauan ennen meitäkin

Kirjaimia, sanoja kirjoista puskee, hiki hatussa näppäilee
Niiden tekijät, sanojen luojat ja kirjallisuuden artesaanit
Hiljaisia he ovat, eivät pidä ääntä niin kuin laulajat
Lavalla hyppijät, kansan sydämiin kailottajat

Me tarvitaan kuitenkin se pimee puoli, miten muuten poliisi ois sankari? 
Rosvot poliisei työllistää, yöllä kaivonreunasta puskee pää
Silmät kiiluvat yöhön tuijottaa, kohta kuuluu pillin ulinaa
Poliisit rosvot meinaa vankilaan heittää, ensin heitä kuultuaan

Kätilö maailmaan elämän auttaa, patologi ruumiita avaa
Pää ei joskus vaan kestä, onneks meillä on käsi auttava
Joillain raha puussa kasvaa, toiset sen eteen henkensä eestä raataa
Kun henki lähtee, hän pääsee matkaan levolliseen viimeiseen