Kaks rosvoo kaappaa kakaran hämärässä yössä
Mut ne ei oo perillä, miten se käy työstä
Ne ei tiedä, että lapsen hoito ei ole pelkkää autuutta
Vaihtoehto tuo ei oo käyny mielessä laisinkaan
Onko se ihme, kun on miehistä kyse? 

Varkaat nuo yhä epätoivoisemmiks käy, kun kakara huutaa
Se raivoo, kiljuu nälkää, janoo ja puhdasta vaippaa
Rosvot toisilleen rähjää, oliks pakko varastaa kakara tää?
Ei tää muuta tee kun huutaa, sen piti olla ryöstöapuna

Ryövärit hiljaa yössä hiipii, niiden korvii hiljaisuus riipii
Kotona kun kakara huutaa, ei näil oo hetken rauhaa
Kun pentu huutava nukkuu, korvet ryöväreiden paukkuu
Alkaa selvii kohtalo tää, kakara huutaa vaan äitiään

Onks se pakko palauttaa äidilleen, toinen heistä tiedustelee
Vastauksekseen saa huutoo, on elämä menny jo kallelleen
Päivisin kun kakara raivoo ikävää, toinen on baariin menny vetää täyteen pää
On kai rosvoillakin sydän, vaikkei se koskaan olekaan kultainen

Puistoon käy varkaiden tie, heidän kultainen keskitie
Viime hetkellä toinen korin varoen maahan laskee ja pakoon pinkaisee
Pusikkoon rosvokaksikko rientää, kuullessaan kuinka pentu huutaa äitiään
Siinä rosvojenkin sydän heltyy, kun kuinka lapsi äidillään tyyntyy

Mielessä käy isomman kakaran kaappaus, minkä rosvo tavoistaan pääsis? 
Toinen heti pullolla päähän hakkaa, ootko sä järjen onnistunu jo hukkaa?
Kakara toinen on kuitenkin samanlainen sisupussi
Sekin huutaa ja raivoo, kunnes rosvoilla ei ole enää jäljellä kuuloo

Hiio-hoi, rosvot laulaa matkallaan kotiin, pian me päästään petiin
Höyhensaaret heitä kutsuu, pian he jo pedeissään uinuu
Rosvot pienoiset, typerät jäkälät, kakaran ryöstäjät
Onko kuultu hullumpaa, rosvot saaliinsa palauttaa